Kuvitellaan kasino. Valot välkkyvät, kolikot kilahtelevat, jokainen ruutu lupaa, että aivan kohta tapahtuu. Isot kirjaimet huutavat: MEGA WIN! Ja aivan sivussa, siinä missä kukaan ei katso, on nappi. Siinä lukee: IHO POIS.

Napin on asentanut pesukarhu, joka tuli huoltamaan kolikkopelejä. Se ei ole opiskellut käyttöliittymiä, mutta se on pessyt pyykkiä, ja siitä se tietää jotakin: koneessa tapahtuu aina enemmän kuin luukusta näkyy. Se painaa nappia – vahingossa tai ihan tarkoituksella, sitä se ei itsekään osaa sanoa. Valot sammuvat. Koristeet katoavat. Konepelti aukeaa. Ruudulle jää pelkkä matematiikka.

Pesukarhu katsoo ruutua: "No niin. Nyt nähdään, mitä tässä oikeasti tapahtui."

Sama peli, eri iho

Iho päällä: MEGA WIN! Iho pois: Panostit 5 euroa. Sait takaisin 3 euroa. Nettotulos: −2 euroa.

Iho päällä: OLIT NIIN LÄHELLÄ! Iho pois: Tämä oli häviävä tulos.

"Melkein voitit" -efekti tarkoittaa, että tulos on häviö, mutta se näytetään kuin voitto olisi ollut sormien ulottuvilla. Satunnainen palkitseminen taas tarkoittaa, että palkinto voi tulla milloin vain – epävarmuus pitää seuraavan pyöräytyksen houkuttelevana.

Iho päällä: BONUS ACTIVE Iho pois: Tämä ominaisuus muuttaa pelin rytmiä ja palautetta. Se ei poista talon matemaattista etua.

Matemaattinen etu tarkoittaa, että pitkällä aikavälillä peli on suunniteltu tuottamaan talolle – toisin sanoen pelaajan häviöksi.

Iho päällä näkyy animaatio. Iho pois näkyy loki:

panos: 1,00 €
tulos: 0,00 €
netto: −1,00 €
session nettotulos: −74,50 €

Ei ilotulitusta, eikä pyörivää kruunua. Vain euro.

"Tässä on se juttu", pesukarhu sanoo. "Kone ei valehtele. Se vain valitsee kehyksen. 'Voitit 12 euroa' on totta, mutta se jättää kertomatta, että panostit 20. Käyttöliittymä ei siis ole neutraali ikkuna. Se päättää, mikä on etualalla ja mikä taustalla."

Röntgentila

Tästä voisi tehdä kokonaisen käyttötilan: ei erillistä "vastuullisen pelaamisen" sivua, vaan vaihtoehtoisen käyttöliittymän suoraan pelin päälle. Jokaisen elementin vieressä voisi olla pieni nappi: MIKSI TÄMÄ ON TÄSSÄ?

  • Jackpot-banneri: Tehtävä: kiinnittää huomio suureen mahdolliseen palkintoon. Todennäköisyys: erittäin pieni. Visuaalinen painoarvo: erittäin suuri.
  • "Melkein voitit" -efekti: Tapahtuma: häviö. Visuaalinen esitystapa: muistuttaa onnistumista.

Röntgentilassa näkyisi koko työkalupakki: satunnainen palkitseminen, nopea palaute, äänellinen vahvistaminen, lähes-voitot, tappion jälkeen tarjottava uusi kierros, panoksen muuttamisen helppous, ajantajun häivyttäminen, bonusrakenne. Mikään näistä ei yksinään todista manipulointia. Yhdessä ne muodostavat järjestelmän.

Pesukarhu nyökkää: "Tämän työkalupakin olisi voinut suunnitella pesukarhu. Paitsi etten osaa koodata. Mutta ymmärrän ajatuksen."

Sitten voisi tulla kaikista kiinnostavin nappi: NÄYTÄ MITÄ JÄRJESTELMÄ TIETÄÄ MINUSTA.

Ajatuksellisessa ideaaliversiossa käyttäjä näkisi:

  • Pelaat tavallista pidempään tappiojakson jälkeen.
  • Panoksesi kasvavat tietyn tyyppisen häviön jälkeen.
  • Palaat useimmin iltaisin.
  • Bonukset pidentävät sessiotasi.
  • Pelaamisesi nopeutuu session loppua kohti.
  • Viimeisen 30 päivän nettotulos: −X euroa.

Ja sitten tärkein kenttä: MITEN TÄTÄ TIETOA VOIDAAN KÄYTTÄÄ?

Jos järjestelmä osaa ennustaa, milloin palaat, se ei ole enää pelkkä käyttöliittymä. Se on käyttäytymismalli. Kun samaa tietoa käytetään markkinointiin, bonuksiin tai personointiin, se on käyttäytymisen ohjaamista – ja siksi vallankäytön kysymys.

Mutta mitä jos sama data käännetään käyttäjän puolelle? Jos panokset kasvavat tappioiden jälkeen, järjestelmä voisi sanoa: "Panostuksesi on noussut 240 prosenttia viimeisen 20 minuutin aikana." Jos sessio venyy: "Olet pelannut 2 tuntia 13 minuuttia." Jos talletuksia tulee useita: "Tämä on kolmas talletuksesi tänään. Haluatko lukita talletukset loppupäiväksi?"

Ei moralisointia, ei kuvaa ihmisestä tuijottamassa sateiseen ikkunaan – vain numeroita. Kukaan ei lupaa, että tieto vaihtaa puolta kuin taikaiskusta. Pesukarhu nostaa tassuaan: "Tieto ei automaattisesti kumoa impulssia. Läpinäkyvyys ei ole lääke. Se on lähtökohta."

Ei vain kasinot

Miltä sosiaalinen media näyttäisi ilman ihoa? Katsoit 73 videota. Muistat niistä ehkä neljä.

Miltä verkkokauppa? "Vain kaksi jäljellä" on niukkuussignaali, jonka tarkoitus on nopeuttaa päätöstäsi.

Miltä uutisvirta? Tätä otsikkoa näytetään sinulle, koska se ennustetaan todennäköiseksi klikkaukseksi.

Entä tekoälysovellus? Se voisi sanoa: "Tämä vastaus kuulostaa varmalta, mutta en ole tarkistanut väitettä lähteestä."

Kasino ei ole poikkeus. Se on erittäin näkyvä versio samasta perusongelmasta: digitaaliset järjestelmät eivät pelkästään tarjoa vaihtoehtoja, vaan rakentavat ympäristön, jossa vaihtoehdot havaitaan.

IHO POIS -periaate

Iho saa olla olemassa. Peli saa näyttää peliltä, sovellus saa olla kaunis, musiikki saa soida. Mutta käyttäjällä pitää olla mahdollisuus nähdä sen alle. Mitä järjestelmä tekee? Mitä se mittaa? Mitä se tietää? Mitä se yrittää optimoida? Mitä tämä toiminto maksaa? Mitä tapahtuu, jos jatkan samalla tavalla tunnin?

Silloin läpinäkyvyys ei olisi käyttöehto vaan käyttötila.

Tämä ei ole valmis tuote eikä testattu malli. Se on ajatuskoe, jossa kysytään, miltä järjestelmä näyttäisi, jos sen saisi riisua. Ehkä digitaalisten järjestelmien ongelma ei olekaan niiden monimutkaisuus. Se on iho, joka saa meidät unohtamaan koneen.

Pesukarhu nostaa konepellin. Valot sammuvat. Musiikki loppuu. Ruudulle jää vain kysymys:

Mitä tämä järjestelmä tekee sinulle juuri nyt?

Pesukarhu menee kahville. Kahvi on muuten myös IHO POIS -juoma: mustaa, kitkerää, ei koristeita. Se on ansainnut sen.