Olen seurannut tekoälyn kehitystä jo useamman vuoden, rakentanut omia järjestelmiä, testannut malleja ja yrittänyt ymmärtää, mitä kaiken tämän ympärillä oikeastaan tapahtuu. Matkan varrella tietoa on kertynyt aivan järjetön määrä, mutta iso osa siitä jää helposti teknisen jargonin, markkinointipuheen ja algoritmien nostaman metelin alle.
Siksi tämä sivu on olemassa.
Lähetykset ovat käännöskerros
Tarkoitus ei ole esitellä jokaista rakentamaani projektia tai dokumentoida jokaista koodiriviä. Paljon kiinnostavampaa on kysyä: mitä tästä kaikesta voisi olla hyötyä ihmiselle?
Yhdessä kirjoituksessa voidaan puhua siitä, miksi tekoälyagentille ei kannata antaa rajattomia oikeuksia. Toisessa siitä, miten tunnistaa huono väite. Jossain vaiheessa voidaan purkaa auki algoritmeja, sijoittamisen riskejä, työelämän automaatiota, disinformaatiota, kielen vaikutusta ajatteluun tai sitä, miksi organisaatioiden mittarit alkavat joskus ohjata koko toimintaa väärään suuntaan.
Aiheet voivat näyttää kaukaisilta toisistaan, mutta taustalla pyörii usein sama kysymys: miten järjestelmä oikeasti toimii, ja mitä siitä seuraa ihmiselle?
Kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi
Teknologiakeskustelussa on välillä outo oletus, että lukijan pitäisi jo tuntea sanasto ennen kuin hän saa osallistua keskusteluun. Minusta järjestys pitäisi olla päinvastainen: ensin ymmärretään ilmiö, ja vasta sen jälkeen sille annetaan tekninen nimi, jos sellaisesta on hyötyä.
Jos tekoälyagentin käyttöoikeuksista voidaan puhua tavallisella kielellä, puhutaan tavallisella kielellä. Jos jonkin asian ymmärtämiseen tarvitaan kaavio, tehdään kaavio. Monimutkaisuus saa olla olemassa, sitä ei vain tarvitse kaataa kokonaisena lukijan päälle.
Miksi juuri nyt?
Tekoäly ei enää ole pieni teknologia-aihe muiden joukossa. Se vaikuttaa työhön, mediaan, koulutukseen, ohjelmistoihin, talouteen, luovaan tekemiseen ja siihen, miten tietoa tuotetaan ja levitetään.
Samalla keskustelua ohjaavat voimakkaasti algoritmit, kaupalliset intressit ja jatkuva kilpailu huomiosta. Yhdessä suunnassa tekoäly ratkaisee huomenna kaiken, toisessa koko asia on pelkkä kupla. Todellisuus löytyy yleensä jostain paljon kiinnostavammasta välistä, ja juuri sitä väliä yritän tällä sivulla tutkia.
Miksi Anomancer?
Anomancer on sisäänkäynti. Se on yksi monista alter egoistani, mutta valitsin juuri sen tähän rooliin, koska nimi kuvaa aika hyvin sitä, mitä teen.
Minua kiinnostavat poikkeamat: kohdat, joissa jokin ei sovi valmiiseen malliin, käyttäytyy odottamattomasti tai paljastaa järjestelmästä jotain, mitä normaalisti ei huomata. Olen itsekin ollut elämässäni usein vähän siinä sivussa, en ihan valmiiden lokeroiden sisällä.
Siksi Anomancer ei tarkoita minulle vain teknologiaa tai tutkimista. Siinä on mukana myös ajatus siitä, ettei poikkeama ole automaattisesti virhe.
Kaikilla ei ole ollut ympäristöä, koulua, työpaikkaa tai ihmisiä ympärillään, jotka olisivat osanneet nähdä juuri heidän tapansa ajatella, oppia tai tehdä asioita vahvuutena. Joskus kyky jää näkymättömäksi vain siksi, että se ilmenee väärässä paikassa tai väärällä tavalla suhteessa siihen, mitä ympäristö osaa odottaa tai palkita.
Haluaisin omalla tekemiselläni myös vähän tökkiä tätä asetelmaa. Asioita voi rakentaa omituisistakin lähtökohdista, eikä oman polun tarvitse näyttää valmiilta uramallilta ollakseen todellinen. Jos joku, joka on joskus kokenut olevansa vääränlainen, myöhässä tai kokonaan ulkopuolella, saa tästä edes vähän lisää uskoa omaan tekemiseensä, sillä on minulle merkitystä.
Ehkä siksi nimi sopii: tutkin poikkeamia, rakennan niiden ympärille asioita ja olen itsekin yksi niistä.
Kuka minä olen?
Olen seurannut tekoälyn kehitystä tiiviisti käytännössä ensimmäisestä suuresta generatiivisen tekoälyn aallosta lähtien. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet poikkeuksellisen intensiivisiä. Mallit, työkalut, käyttöliittymät ja koko keskustelu niiden ympärillä ovat muuttuneet välillä kuukausien, välillä viikkojen tahdissa.
Olen seurannut globaalia kehitystä, mutta myös sitä, miltä sama ilmiö näyttää Suomessa. Minua kiinnostaa erityisesti väli teknologian todellisten kykyjen ja siitä käytävän julkisen keskustelun välillä. Siellä liikkuu epätietoa, liioittelua, vähättelyä ja ihan suoraa disinformaatiota. Algoritmit vahvistavat helposti sitä, mikä saa ihmiset reagoimaan, eivät välttämättä sitä, mikä auttaa ymmärtämään mitä oikeasti tapahtuu.
Nämä vuodet ovat olleet myös henkilökohtaisesti todella intensiivisiä ja välillä haastavia. Olen rakentanut, testannut, lukenut, verrannut malleja ja yrittänyt pysyä mukana kehityksessä, joka ei juuri odottele. Se on ollut valtavan kiinnostavaa, mutta välillä myös raskasta. Ehkä juuri siksi minua kiinnostaa yhä enemmän se, miten tästä kaikesta voisi tehdä muille ihmisille ymmärrettävämpää.
Taustaltani olen lähihoitaja ja vammaisohjaaja, ja toiselta koulutukseltani ilmanvaihtoasentaja. Minulla ei siis ole ollut mitään valmista tekoälytutkijan, ohjelmistokehittäjän tai teknologiajohtajan polkua. Olen päätynyt tähän pitkälti tekemällä, tutkimalla ja yhdistelemällä asioita, jotka eivät paperilla välttämättä edes kuulu samaan huoneeseen.
Ehkä se selittää myös tapaani katsoa teknologiaa. Minua kiinnostaa harvoin vain se, miten järjestelmä toimii. Yhtä paljon kiinnostaa, mitä se tekee ihmisille, millaista käyttäytymistä se synnyttää ja mitä tapahtuu, kun tekninen järjestelmä törmää oikeaan maailmaan.
Entä Core?
Anomancer on sisäänkäynti ja Lähetykset ovat ihmiselle luettava kerros. Core on yksityinen konehuone, jossa agenttisopimukset, orkesterit, ajot ja niiden toimivaltarajat näkyvät samassa paneelissa.
Kaikkea ei tarvitse nähdä kerralla. Riittää, että löytää yhden asian, josta on oikeasti hyötyä.